Fyssarin otteella

Kaksi tyypillisintä päänsärkymuotoa, joihin työssäni useimmiten törmään, on helppo kertoa; jännityspäänsärkykipu, joka tuntuu takaraivolla/kallonpohjassa ja voi edetä ohimoille, sekä otsalla/ohimolla tuntuva päänsärky, joka tuntuu joko myös tai pelkästään silmän ympärillä tai takana.   Käsitellään ensin takaraivo/ohimopäänsärky. Ohessa on Trapezius- eli epäkäslihaksen triggerkartta, joka kuvaa hyvin epäkäslihaksen eri trigger- eli kipupisteiden säteilyreittejä. Kipu voi olla toispuoleista tai tuntua molemmin puolin. Usein takaraivo/ohimopäänsärkyä provosoi näyttöpäätetyö tai muu vastaava staattista asentoa vaativa tai yksipuoleista, tarkkaa työskentelyä sisältävä tekeminen; autolla ajo, neulominen, lukeminen.. jos olet jännittäjä, saatat myös tunnistaa päänsärkyalueesi kuvasta.  Kuva täältä Mistä tällainen päänsärky sitten johtuu, ja voiko sille tehdä jotain itse? Paljonkin! Ja paljon voit tehdä ihan itse. Hyvä lähtökohta on tarkistaa oma ergonomia; Mitä tahansa puuh

3% ihmisistä kärsii kroonisesta päänsärystä (päänsärkypäiviä kuukautta kohden enemmän kuin päänsäryttömiä päiviä) ja lähes jokainen aikuinen on jossain elämänvaiheessa kärsinyt joko päänsärkyjaksosta tai ajoittaisista päänsäryistä. Kun googlaa sanan "päänsärky", saa alle sekunnissa jo puolisen miljoonaa juttua luettavaksi. Kun selaa lääkäreiden kirjaamia lähetteitä fysioterapiaan, vilahtelee vähän väliä sanat "tension neck" , "päänsärky" , "jännitysniska" . Kun kuuntelee ihmisiä, päänsärky tuntuu olevan kuin vanha lapsuudenajan ystävä, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä mutta ei osaa sanoa suoraankaan, ettei enää kiinnosta viettää aikaa yhdessä; usein läsnä, seurassa tulee ikävä olo, ja silti et oikein tiedä mitä asialle tekisit. Paljon. Se on se, mitä päänsärylle on tehtävissä! Päänsärky on pahimmillaan pelottavaa, lamauttavaa ja invalidisoivaa. Minua pelottaa se, miten moni tuumaakaan, miten itsestäänselvästi "aika usein särk

Unesta ja unenlaadusta on ollut niin paljon viime aikoina kirjoituksia, että olet niihin varmasti törmännyt? Kuntoilulehdissä unenlaatu on linkitetty kirjoituksiin liittyen rasvanpolttoon ja palautumiseen, sanomalehdissä unenlaadun ja nukkumisen tärkeydestä kertoo työuupumuksesta toipunut toimitusjohtaja. Unenlaadun parantamiseen liittyen netti- ja lehtiartikkelit pursuavat kirjoituksia. Joku kuntoiluguru saattaa toitottaa, että kun syöt oikein, et tarvitse kuin 4-6h unta yössä! Toisaalla kirjoitetaan, että alle 8h nukkuvat altistuvat sydänkohtauksille. Kuten mikä tahansa trendikäs aihe, nukkumiseen ja uneen liittyen on paljon mielipiteitä, puhelimeen ladattavia appseja, ranteeseen lykättäviä mittareita, joiden tuloksia sitten aamulla voi syynätä koneen äärellä. Itse muistan kokeneeni lukioaikona pääni sisällä syyllisyyttä, kun kaverit tuntuivat kilpailevan siitä, kuka on lukenut aamukolmeen tai aamuviiteen tenttiin koeviikolla. En kehdannut sanoa ääneen, että itse olin jo nukkumas

Lähes neljä vuotta olen kärsinyt ihmeellisistä oireista. Viimeisen kolmen vuoden ajan painonnousu on ollut ihan holtitonta, olen kärsinyt rajuista masennusjaksoista, uupumus on meinannut sitoa sängynpohjalle ja on tuntunut, että kehossa ja mielessä on käsijarru päällä; ajatus ei kulje ja kroppa ei jaksa. Kaksi vuotta söin synteettistä tyroksiinilääkettä. Se tuntui helpottavan monenlaisiin oireisiin, kuten hikoilemattomuuteen ja pahimpaan pään hitauteen. Välillä tuntuikin, että ehkäpä se tästä! Tyroksiinilääkityksen kanssa oli kuitenkin meno kuin vuoristoradassa; välillä jees, ja tuntui että vihdoin jotain järkeä oloon. Välillä sitten syöksyttiinkin syville vesille! Paino hilautui lääkityksen aikana edelleen ylös päin, noin kymmenen kiloa huolimatta aktiivisesta elämäntyylistä ja reilusti alle kulutuksen syömisestä. Vuosi sitten lopetin tyroksiinin, lähinnä sydänoireiden vuoksi. Tuntui, ettei minun ollut sitä fiksua syödä. Vähän kyllä mietiskelin, että jospa kyse onkin vain siitä, e

Käsittämätöntä. Yritykseni täyttää parin vuoden päästä kuusi vuotta! Päädyin aikanaan hiukan sattumusten summana yrittäjäksi- olin sitä ehkä hiukan ajatellut, mutta en kai tosissaan. Siitä se sitten syntyi, olemattomin riskein kokeiltavaksi kalustettuun vuokrahuoneeseen. Ensimmäisestä vuokrahuoneestani siirryin toisena vuonna ystävien kampaamon yhteyteen, jossa viihdyin pari vuotta. Nyt samalla, kun yritykseni tulee eskari- ikään, täyttää ihan oma vastaanottotilani 3v. On hieno tunne, että olen pystynyt itseni työllistämään. Valmistuttuani meinasi jo paniikki kolkutella, koska terveyskeskus- ja sairaalamaailma ei koskaan minua puoleensa vetänyt. Siellä kuitenkin majaili alamme työpaikat, suurin osa ainakin. Vuosien vieriessä on tuntunut oma polku hakevan suunstaansa. Profiloiduin aika pian tuki- ja liikuntaelinpuolelle, mutta en koskaan ole tuntenut olevani ehkä se perinteinen, puristusvoimamittaria heiluttava fysioterapeutti. Kouluttauduin ensimmäisten yrittäjävuosien aikana hyvi

Olen pidemmän aikaa pyöritellyt ajatusta blogin kirjoittamisesta. Opiskeluaikana kirjoitin monta vuotta omaa, henkilökohtaista blogia, mikä olikin melko suosittu ja koin kirjoittamisen tuottavan minulle paljon iloa! Aloittaessani yrittäjänä kuutisen vuotta sitten piilotin vanhat blogini salasanojen taakse, koin etten tahdo yrittäjänä enää avata niin paljoa henkilökohtaista eloani. Blogin lopettamisen jälkeen tuli kirjoittamiseen tauko, eikä mennyt kauaa, kun aloin taas kaipaamaan kirjoittamista. Niinpä ajattelin, että voisin kirjoittaa blogia ammatillisesti, fysioterapiaan liittyen! Kuningasidea! Postauksia tuli muutama melko tiheästi. Sitten hieman harvemmin. Ja vielä harvemmin. Mitä enemmän oli taukoa, sen takkuisemmalta kirjoittaminen tuntui. Tuntui oudolta. Enkö enää osannut kirjoittaa? Tai mitä ihmettä, enkö halunnut? Jonkin aikaa pohdittuani huomasinkin, että viimeisestä blogikirjoituksesta olikin jo vuosia aikaa... heh. Ja tajusin, ettei se meininki ollut minua varten. Jäykä