Koko ajan markkinoille tulee aivan loistavia ratkaisuja työergonomian parantamiseen: lukuisia satulatuolimalleja, erilaisia hiirejä, sähköpöytiä, seisonta- ja istuinalustoja, taukojumppaohjelmia... you name it! On hienoa, että monet työnantajat tarjoavat mahdollisuuden ottaa vaihtoehtoisia ratkaisuja käyttöön työergonomian parantamiseksi. Samalla on hyvä muistaa, ettei niin hyvää ergonomiaa olekaan että mikään asento olisi hyvä keholle staattisena tuntia pidempään. Istumatyön haitoista on saatu valtavasti tutkimusdataa ja näyttö on kiistaton, mutta jatkuva seisominen ei sekään ole avain onneen. Vaihtelussa sen salaisuus!
Työergonomiaa parantaviin kaluste- ja välineratkaisuihin liikaa puuttumatta haluan hiukan kirjoittaa yleispätevästi siitä, mitä tulee ottaa huomioon omassa työergonomiassa oman asennon ja kehon käyttämisen kannalta. Samat periaatteet koskevat niin istumatyötä kuin myös liikkuvaa ammattiakin, kuten vaikka sairaanhoitajia.
Oikeastaan työ kuin työ, vietämme suuren osan työskentelystä kädet eteen työntyneinä. Joko näppäintä hakaten, ihmisiä hoitaen, maalaten tai autoa ajaen. Samaan aikaan tyypillisimmät ylävartalon tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat
Meidän hartiarengas käsittää koko kompleksin lapaluusta, olkanivelestä, solisluusta ja rintalastasta ja ylläolevat TULE- haasteet ovat aika pitkälti ennaltaehkäistävissä hyvällä hartiarenkaan toiminnalla. Peili tai toisen ihmisen ottama valokuva paljastaa hyvin totuuden työskentelyasennostasi; tsekkaa, ovatko olkapäät työntyneet eteen, entä pää? Salaa otettu kuva paljastaa todellisuuden näppärästi, heh!
Toinen testi on hyvin konkreettinen ja käytän sitä esimerkkinä aika paljon vastaanotollanikin:
Nappaa joko tietokoneen hiiri tai vaikka tennispallo "hiireksi" itsellesi ja ala pyöritellä sitä pöytää vasten. Huomaatko miltä tuntuu hartiassa? Jännittyneeltä, rennolta? Pyöräytä sitten olkapää taakse niin, että voit vaikka pyytää työkaveria kokeilemaan että lapaluusi lepää kylkiluita vasten: hartia on rennosti takana ja lapa ei törrötä vaan lavan sisäreunan kulmat ovat melko samalla tasolla pystylinjassa. tee uudelleen liikettä kädelläsi. Aika moni huomaa eron, eli kun lapa lepää kylkiluilla, liike tulee selästä ja hartia ei jännity turhaan. Tämä asento pitäisi olla koko ajan työskennellessä, jopa kun kädet nostetaan hartiatason yläpuolelle- hartiat alas, liike lavasta! Kun kättä nostetaan, lavan alareunan tulee lähteä nousemaan liikkeen mukana, mutta silti lapa lepää kylkiluilla ja hartiat ovat rennot.
Todella tärkeä elementti niskan terveyteen, niska-hartiaseudun lihaksiston kunnon ylläpitoon ja päänsärkyjen ennaltaehkäisyksi on pään asento- niska pitkänä, leukaa ei lasketa liikaa alas eikä nosteta ylös. Jos työssäsi joudut jatkuvasti työntämään päätä eteen, on aika korjata työasentoasi. Näyttö/ pöytä riittävän lähelle! Usein niskapäänsärkyyn ja huimaukseen liittyy pään asennon muutokset; ehkä joudut kurkottelemaan, kumartumaan lähemmäksi tai kurkkimaan kaksiteholinssien alaosalla?!
Tunnistatko oman työasentosi jommastakummasta- tai molemmista- esimerkeistä? kokeile korjausliikettä ja tunnustele, miten asento muuttuu!
Työergonomiaa parantaviin kaluste- ja välineratkaisuihin liikaa puuttumatta haluan hiukan kirjoittaa yleispätevästi siitä, mitä tulee ottaa huomioon omassa työergonomiassa oman asennon ja kehon käyttämisen kannalta. Samat periaatteet koskevat niin istumatyötä kuin myös liikkuvaa ammattiakin, kuten vaikka sairaanhoitajia.
Oikeastaan työ kuin työ, vietämme suuren osan työskentelystä kädet eteen työntyneinä. Joko näppäintä hakaten, ihmisiä hoitaen, maalaten tai autoa ajaen. Samaan aikaan tyypillisimmät ylävartalon tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat
- käsien puutumisoireilut ja rannekanava- ahtaumat
- tennis- ja golfkyynärpää
- olkapään kiputilat
- niska- hartiavaivat, päänsäryt, migreeni (niihin liittyen kasvojen alueen tuntohäiriöt, "selittämättömät" hammassäryt ja kuulo- tai korvaoireet)
Meidän hartiarengas käsittää koko kompleksin lapaluusta, olkanivelestä, solisluusta ja rintalastasta ja ylläolevat TULE- haasteet ovat aika pitkälti ennaltaehkäistävissä hyvällä hartiarenkaan toiminnalla. Peili tai toisen ihmisen ottama valokuva paljastaa hyvin totuuden työskentelyasennostasi; tsekkaa, ovatko olkapäät työntyneet eteen, entä pää? Salaa otettu kuva paljastaa todellisuuden näppärästi, heh!
Toinen testi on hyvin konkreettinen ja käytän sitä esimerkkinä aika paljon vastaanotollanikin:
Nappaa joko tietokoneen hiiri tai vaikka tennispallo "hiireksi" itsellesi ja ala pyöritellä sitä pöytää vasten. Huomaatko miltä tuntuu hartiassa? Jännittyneeltä, rennolta? Pyöräytä sitten olkapää taakse niin, että voit vaikka pyytää työkaveria kokeilemaan että lapaluusi lepää kylkiluita vasten: hartia on rennosti takana ja lapa ei törrötä vaan lavan sisäreunan kulmat ovat melko samalla tasolla pystylinjassa. tee uudelleen liikettä kädelläsi. Aika moni huomaa eron, eli kun lapa lepää kylkiluilla, liike tulee selästä ja hartia ei jännity turhaan. Tämä asento pitäisi olla koko ajan työskennellessä, jopa kun kädet nostetaan hartiatason yläpuolelle- hartiat alas, liike lavasta! Kun kättä nostetaan, lavan alareunan tulee lähteä nousemaan liikkeen mukana, mutta silti lapa lepää kylkiluilla ja hartiat ovat rennot.
Todella tärkeä elementti niskan terveyteen, niska-hartiaseudun lihaksiston kunnon ylläpitoon ja päänsärkyjen ennaltaehkäisyksi on pään asento- niska pitkänä, leukaa ei lasketa liikaa alas eikä nosteta ylös. Jos työssäsi joudut jatkuvasti työntämään päätä eteen, on aika korjata työasentoasi. Näyttö/ pöytä riittävän lähelle! Usein niskapäänsärkyyn ja huimaukseen liittyy pään asennon muutokset; ehkä joudut kurkottelemaan, kumartumaan lähemmäksi tai kurkkimaan kaksiteholinssien alaosalla?!
Tunnistatko oman työasentosi jommastakummasta- tai molemmista- esimerkeistä? kokeile korjausliikettä ja tunnustele, miten asento muuttuu!
Kommentit
Lähetä kommentti