Siirry pääsisältöön

Luukku 8: Voittamisen anatomia

Mikäli et ole koskaan lukenut Aki Hintsan elämänkerrallista upeaa kirjaa Voittamisen anatomia (Oskari Saari, WSOY, 2015), lämmin suositus että teet sen ASAP! Kirja kertoo melkoisen elämäntarinan, avaa filosofiaa upean elämäntyön takana ja herättää kyllä miettimään omaa elämää. Kyseinen kirja oli elämäni ensimmäinen äänikirja- pitkään olin harmitellut, ettei passelia ajankohtaa lukemiseen tunnu löytyvän. Äänikirjojen avulla olen lukenut todella paljon, lenkkeillessäni ja kävellessäni työmatkoja!

Itselle tärkeiden asioiden hahmottaminen on tosi tärkeää oman jaksamisen ja no, merkityksellisen elämän, vuoksi. Kun oloni alkoi toipumaan muutaman vuoden kuilunpohjan jäljiltä, huomasin usein harmittelevani kolmea asiaa;

  • tahtoisin tavata useammin omaa perhettäni ja ystäviäni
  • lukea enemmän
  • piirtää ja maalata ja saada siitä itselleni harrastus
Olen pidempään jo nähnyt enemmän vaivaa näiden, selvästi tärkeiden asioiden eteen. On tärkeää ymmärtää, ettei aina (itse asiassa aika harvoin.. ainakin itselläni!) hommat mene suunnitellusti. Mutta mitä kirkkaampana tavoitteet ovat ajatuksissa, sitä tietoisemmin teet niille tilaa myös huomaamattasi. Itselleni liikunta on niin vahvasti elämäntapa ja ilonlähde, etten edes kummemmin mieti sitä enää. Hyväksyn sen, että kiireviikoilla ehdin salille ehkä 1-2 kertaa, mutta sen sijaan voin kipittää lenkin tai venytellä hetken. Kun on rennompi viikko, on kiva treenata kovaa! Muutama hurja ylikuntoon ajautuminen ja painonnousun aiheuttama ahdistus (ja pakkomielteinen ajattelu liikuntaan ja syömisiin... mitä enemmän stressasin, sen rajummin lihoin) muutama vuosi sitten on tuonut viimein järkevän, rennon suhtautumisen treenaamiseen. Olen iloinen siitä!

Mitä itse tekisit mieluiten? Toteutuuko mieluinen tekeminen päivittäin, viikottain, kuukausittain? Vai menevätkö kuukaudet ohi ja huomaan edelleen vilkaisevasi samaa kirjaa, mistä olet lukenut vasta ensimmäisen sivun ajatellen, että jatkat kun ehdit?

Kun mietit, mitä mieluiten tekisit, syntyykö mietinnöistä to do- lista? Tai näkyykö siinä enemmän muiden kuin itsesi toivomukset? Välillä on hyvä vaikka kirjoittaa paperille näitä asioita. Miettimättä, että joskus edes näyttäisit muille mitä kirjoitit! Ihan vain itseäsi varten.

Olisi hienoa kuulla ajatuksiasi, kommentoi alle tai laita vaikka viestiä fysioterapiapaula@gmail.com tai PH Fysion Facebook messengeriin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ratkaisuja päänsärkyyn; takaraivon, otsan, ohimon ja silmänalueen kivut

Kaksi tyypillisintä päänsärkymuotoa, joihin työssäni useimmiten törmään, on helppo kertoa; jännityspäänsärkykipu, joka tuntuu takaraivolla/kallonpohjassa ja voi edetä ohimoille, sekä otsalla/ohimolla tuntuva päänsärky, joka tuntuu joko myös tai pelkästään silmän ympärillä tai takana.   Käsitellään ensin takaraivo/ohimopäänsärky. Ohessa on Trapezius- eli epäkäslihaksen triggerkartta, joka kuvaa hyvin epäkäslihaksen eri trigger- eli kipupisteiden säteilyreittejä. Kipu voi olla toispuoleista tai tuntua molemmin puolin. Usein takaraivo/ohimopäänsärkyä provosoi näyttöpäätetyö tai muu vastaava staattista asentoa vaativa tai yksipuoleista, tarkkaa työskentelyä sisältävä tekeminen; autolla ajo, neulominen, lukeminen.. jos olet jännittäjä, saatat myös tunnistaa päänsärkyalueesi kuvasta.  Kuva täältä Mistä tällainen päänsärky sitten johtuu, ja voiko sille tehdä jotain itse? Paljonkin! Ja paljon voit tehdä ihan itse. Hyvä lähtökohta on tarkistaa oma ergonomia; Mitä tahansa puuh

Arvoitus ratkesi?!

Lähes neljä vuotta olen kärsinyt ihmeellisistä oireista. Viimeisen kolmen vuoden ajan painonnousu on ollut ihan holtitonta, olen kärsinyt rajuista masennusjaksoista, uupumus on meinannut sitoa sängynpohjalle ja on tuntunut, että kehossa ja mielessä on käsijarru päällä; ajatus ei kulje ja kroppa ei jaksa. Kaksi vuotta söin synteettistä tyroksiinilääkettä. Se tuntui helpottavan monenlaisiin oireisiin, kuten hikoilemattomuuteen ja pahimpaan pään hitauteen. Välillä tuntuikin, että ehkäpä se tästä! Tyroksiinilääkityksen kanssa oli kuitenkin meno kuin vuoristoradassa; välillä jees, ja tuntui että vihdoin jotain järkeä oloon. Välillä sitten syöksyttiinkin syville vesille! Paino hilautui lääkityksen aikana edelleen ylös päin, noin kymmenen kiloa huolimatta aktiivisesta elämäntyylistä ja reilusti alle kulutuksen syömisestä. Vuosi sitten lopetin tyroksiinin, lähinnä sydänoireiden vuoksi. Tuntui, ettei minun ollut sitä fiksua syödä. Vähän kyllä mietiskelin, että jospa kyse onkin vain siitä, e

Jyskyttääkö päässä?

3% ihmisistä kärsii kroonisesta päänsärystä (päänsärkypäiviä kuukautta kohden enemmän kuin päänsäryttömiä päiviä) ja lähes jokainen aikuinen on jossain elämänvaiheessa kärsinyt joko päänsärkyjaksosta tai ajoittaisista päänsäryistä. Kun googlaa sanan "päänsärky", saa alle sekunnissa jo puolisen miljoonaa juttua luettavaksi. Kun selaa lääkäreiden kirjaamia lähetteitä fysioterapiaan, vilahtelee vähän väliä sanat "tension neck" , "päänsärky" , "jännitysniska" . Kun kuuntelee ihmisiä, päänsärky tuntuu olevan kuin vanha lapsuudenajan ystävä, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä mutta ei osaa sanoa suoraankaan, ettei enää kiinnosta viettää aikaa yhdessä; usein läsnä, seurassa tulee ikävä olo, ja silti et oikein tiedä mitä asialle tekisit. Paljon. Se on se, mitä päänsärylle on tehtävissä! Päänsärky on pahimmillaan pelottavaa, lamauttavaa ja invalidisoivaa. Minua pelottaa se, miten moni tuumaakaan, miten itsestäänselvästi "aika usein särk