Pidän viikonloput töistä vapaana. Pidän työpäivät kohtuullisen mittaisena, toki välillä venyy mutta se on poikkeus, ei sääntö. Siksi jaksan poikkeukset hyvin! Harrastan liikuntaa tavoilla, jotka tuovat eniten iloa. tykkään nostella raskaita painoja, joten salitreeni on tuntunut omalta jo vuosia. Jos välillä liikunta jää vähiin, no, se on elämää. Teen jotain muuta. Priorisoin yöunia, ja harvoin jaksan osallistua kissanristiäisiin, joihin en näe tarpeelliseksi käyttää aikaa. Nämä keinot olen vuosien varrella löytänyt toimiviksi itselleni ja nyt viimeisen vuoden aikana niistä on tullut erittäin toimivaa arkea itselleni. Oletko koskaan miettinyt, mistä sun omat voimavarat jaksamiseen löytyvät?
Joskus osallistuin kurssille, jossa monien yrittäjien kanssa juttelimme jaksamisesta. Monet kertoivat, että töitä tehdään ympäri vuorokauden, on huono omatunto vapaapäivistä ja mihinkään muuhun ei ole aikaa. Tuntuu täsmäävän myös yllättävän moneen palkkatyössä olevaan. Koetaan ehkä painettakin olla vähintään yhtä tehokas kuin miltä joku toinen vaikuttaa tai mitä luulee ihmisten odottavan.
Omat rajat täytyy itse vetää. Jos venyttää ja vanuttaa itseään muiden toivomuksesta, johtaa se vääjäämättä seuraavanlaiseen lopputulokseen:
Koet riittämättömyyttä, kun et ehdi tekemään kaikkea mitä sinulta odotetaan. Podet huonoa omaa tuntoa, kun et ehdi olemaan siellä missä haluaisit olla- ehkä perheen parissa? Syöt kiireessä jotain, kun taas oli jotain muuta buukattu lounastauolle ja töistä päästessäsi olet niin nälissäsi, että olet väsynyt ja tahdot vain lysähtää syömään sohvalle. Koet huonoa omaatuntoa sohvalla makoilusta, koska tiedät että liikuntaa pitäisi harrastaa myös. Ja koska olet jatkuvasti poikki, et pysty tekemään sinulta odotettuja asioita toivotulla tavalla.
Ja seuraavana päivänä koko herkku uudelleen läpi!
Ihmisten keskittymiskyky on alentunut hurjasti ja usein sen itsekin huomaa siitä, ettei ehkä pysty enää lukemaan kirjaa niin, että luetusta sivusta jäisi jotain vielä mieleenkin, tai koko ajan on hälytystila päällä. Reagoit ehkä heti, kun puhelin pitää jonkin äänen tai tsekkaat työsähköpostit vielä nukkumaan käydessäsi.. Oletko testannut, osaatko olla paikallaan, itsesi kanssa? Moni kaivaa puhelimen esiin, jos hetken vaikka odottaa yleisellä paikalla lounasseuraa tai bussia. Tai puhelinta räplätään samalla, kun "katsoo" leffaa tai "leikkii" lapsen kanssa. Ei siellä kyllä koskaan ihan niin tärkeää ole. Älypuhelimien ja sovellusten kehityksessä on mahtavalla tavalla onnistuttu siinä, miten ihmiset koukutetaan laitteeseen!
On myös tutkittu paljon sitä, että paremmalla keskittymiskyvyllä saa enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa. Ha! Eikös tätä tehokkuutta juuri kaivatakin joka paikassa? Voisikohan näin yksinkertaisessa ratkaisussa ollakin avain onneen...? Parempaa läsnäoloa, tehokkaampaa työntekoa ja enemmän vapaa- aikaa!
Olen tietoisesti treenannut itseni pois yrittäjyyteen liittyvistä ennakkoluuloista. Viime kesänä lomailin eniten sitten ajan ennen kesätöitä! Olen päässyt häpeästä sanoa, että pidän arkivapaapäivän eikä minulla ole mitään suunnitelmia. Koen, että omien rajojen kirkastaminen on auttanut oikeastaan kaikilla elämäni osa- alueilla parempaan päin. Se ei aina ole helppoa, koska koemme toisten odotusten vuoksi (tai ainakin kuviteltujen odotusten) niin helpolla huonoa omaatuntoa.
Konmaritus on varmastikin aika monelle jo tuttu termi, mutta kirjavinkki tällekin päivälle, Konmari- hengessä;
The Life- changing magic of not giving a f**k/ Sarah Knight TAI/JA
The subtle art of not giving a Fuck/ Mark Manson Raflaavista nimistä huolimatta mutkatonta, leppoisaa mutta silmiä- avartavaa ajattelun aihetta, mihin ja miksi oikeasti käytät kahta arvokkainta omaisuuttasi: Aikaasi ja energiaasi. Suosittelen!
Joskus osallistuin kurssille, jossa monien yrittäjien kanssa juttelimme jaksamisesta. Monet kertoivat, että töitä tehdään ympäri vuorokauden, on huono omatunto vapaapäivistä ja mihinkään muuhun ei ole aikaa. Tuntuu täsmäävän myös yllättävän moneen palkkatyössä olevaan. Koetaan ehkä painettakin olla vähintään yhtä tehokas kuin miltä joku toinen vaikuttaa tai mitä luulee ihmisten odottavan.
Omat rajat täytyy itse vetää. Jos venyttää ja vanuttaa itseään muiden toivomuksesta, johtaa se vääjäämättä seuraavanlaiseen lopputulokseen:
Koet riittämättömyyttä, kun et ehdi tekemään kaikkea mitä sinulta odotetaan. Podet huonoa omaa tuntoa, kun et ehdi olemaan siellä missä haluaisit olla- ehkä perheen parissa? Syöt kiireessä jotain, kun taas oli jotain muuta buukattu lounastauolle ja töistä päästessäsi olet niin nälissäsi, että olet väsynyt ja tahdot vain lysähtää syömään sohvalle. Koet huonoa omaatuntoa sohvalla makoilusta, koska tiedät että liikuntaa pitäisi harrastaa myös. Ja koska olet jatkuvasti poikki, et pysty tekemään sinulta odotettuja asioita toivotulla tavalla.
Ja seuraavana päivänä koko herkku uudelleen läpi!
Ihmisten keskittymiskyky on alentunut hurjasti ja usein sen itsekin huomaa siitä, ettei ehkä pysty enää lukemaan kirjaa niin, että luetusta sivusta jäisi jotain vielä mieleenkin, tai koko ajan on hälytystila päällä. Reagoit ehkä heti, kun puhelin pitää jonkin äänen tai tsekkaat työsähköpostit vielä nukkumaan käydessäsi.. Oletko testannut, osaatko olla paikallaan, itsesi kanssa? Moni kaivaa puhelimen esiin, jos hetken vaikka odottaa yleisellä paikalla lounasseuraa tai bussia. Tai puhelinta räplätään samalla, kun "katsoo" leffaa tai "leikkii" lapsen kanssa. Ei siellä kyllä koskaan ihan niin tärkeää ole. Älypuhelimien ja sovellusten kehityksessä on mahtavalla tavalla onnistuttu siinä, miten ihmiset koukutetaan laitteeseen!
On myös tutkittu paljon sitä, että paremmalla keskittymiskyvyllä saa enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa. Ha! Eikös tätä tehokkuutta juuri kaivatakin joka paikassa? Voisikohan näin yksinkertaisessa ratkaisussa ollakin avain onneen...? Parempaa läsnäoloa, tehokkaampaa työntekoa ja enemmän vapaa- aikaa!
Olen tietoisesti treenannut itseni pois yrittäjyyteen liittyvistä ennakkoluuloista. Viime kesänä lomailin eniten sitten ajan ennen kesätöitä! Olen päässyt häpeästä sanoa, että pidän arkivapaapäivän eikä minulla ole mitään suunnitelmia. Koen, että omien rajojen kirkastaminen on auttanut oikeastaan kaikilla elämäni osa- alueilla parempaan päin. Se ei aina ole helppoa, koska koemme toisten odotusten vuoksi (tai ainakin kuviteltujen odotusten) niin helpolla huonoa omaatuntoa.
Konmaritus on varmastikin aika monelle jo tuttu termi, mutta kirjavinkki tällekin päivälle, Konmari- hengessä;
The Life- changing magic of not giving a f**k/ Sarah Knight TAI/JA
The subtle art of not giving a Fuck/ Mark Manson Raflaavista nimistä huolimatta mutkatonta, leppoisaa mutta silmiä- avartavaa ajattelun aihetta, mihin ja miksi oikeasti käytät kahta arvokkainta omaisuuttasi: Aikaasi ja energiaasi. Suosittelen!
Kommentit
Lähetä kommentti