Siirry pääsisältöön

Luukku 7; mitä olen oppinut jaksamisesta?

Todella usein niin töissä kuin läheistenkin kanssa tulee juteltua jaksamisesta- usein asian suhteen koetuista haasteista. Töissä on kiirettä, puhelin pitää ääntä jatkuvasti, kellon ympäri tulee olla tavoitettavissa, elimistö käy niin ylikierroksilla että unet rikkoontuu ja lopulta et edes tiedä, mitä sulle kuuluu.

Olen aiemmin blogissa kirjoittanut avoimesti omasta väsymysoireilustani, mihin avain löytyi jodin puutoksesta. Oikeasti, olo on kuin yöllä ja päivällä! Toki kaiken perusta on aina riittävä uni ja kunnollinen ravinto, mutta joskus voi todella olon vetää matalalle ravintoaineen puutos. Nykyään puhutaankin paljon esimerkiksi varastorauta ferritiinistä- mutta aina ekana pitää tarkistaa oma ravinto!

Olen aina ollut taipuvainen ahdistumiseen ja jopa masennusoireiluun. Vaikka jodinpuutoksen hoito vaikutti messevästi jaksamiseeni ja jopa asenteeseeni, on olon paranemisen myötä tullut edelleen vain tärkeämmäksi huolehtia omasta jaksamisestani. Se on myös asia, josta innostaa jutella ihmisten kanssa!

Niin paljon kun työuupumuksesta puhutaankin, en usko sen koskaan olevan vain liiallisen työmäärän ansiota. Siihen liittyy usein muutakin, ja olen ymmärtänyt pohjimmiltaan uupumukseen johtavien tekijöiden liittyvän aina ristiriitaan oman arvomaailman kanssa.

Mitä on sun arvot? Onko se ehkäpä perhe, tai terveys? Millä tavalla tärkeimmät arvosi näkyvät arjessasi?

Mitä enemmän itseäni osaan lukea, sen vahvemmin olen huomannut oman ahdistuneisuuden tai masennuksen liittyvän juurikin näihin ristiriitoihin, jotka aiheuttavat riittämättömyyden tai yksinäisyyden tunteita. Aina välillä arki kaappaa mukaansa ja havahdun kurjaan oloon muutaman viikon kuluttua.

Oletko koskaan pysähtynyt omalla kohdallasi miettimään arvojasi? Näkyykö arvosi ehkä työssäsi tai tavassasi tehdä työtäsi? Tai ehkä siinä, että pyrit syömään yhdessä puolisosi tai perheesi kanssa illallisen?

Seuraavina päivinä kirjoittelen eri keinoista selkeyttää omaa arvomaailmaa ja löytää yhteys siihen, mistä todella saat energiaa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ratkaisuja päänsärkyyn; takaraivon, otsan, ohimon ja silmänalueen kivut

Kaksi tyypillisintä päänsärkymuotoa, joihin työssäni useimmiten törmään, on helppo kertoa; jännityspäänsärkykipu, joka tuntuu takaraivolla/kallonpohjassa ja voi edetä ohimoille, sekä otsalla/ohimolla tuntuva päänsärky, joka tuntuu joko myös tai pelkästään silmän ympärillä tai takana.   Käsitellään ensin takaraivo/ohimopäänsärky. Ohessa on Trapezius- eli epäkäslihaksen triggerkartta, joka kuvaa hyvin epäkäslihaksen eri trigger- eli kipupisteiden säteilyreittejä. Kipu voi olla toispuoleista tai tuntua molemmin puolin. Usein takaraivo/ohimopäänsärkyä provosoi näyttöpäätetyö tai muu vastaava staattista asentoa vaativa tai yksipuoleista, tarkkaa työskentelyä sisältävä tekeminen; autolla ajo, neulominen, lukeminen.. jos olet jännittäjä, saatat myös tunnistaa päänsärkyalueesi kuvasta.  Kuva täältä Mistä tällainen päänsärky sitten johtuu, ja voiko sille tehdä jotain itse? Paljonkin! Ja paljon voit tehdä ihan itse. Hyvä lähtökohta on tarkistaa oma ergonomia; Mitä tahansa puuh

Arvoitus ratkesi?!

Lähes neljä vuotta olen kärsinyt ihmeellisistä oireista. Viimeisen kolmen vuoden ajan painonnousu on ollut ihan holtitonta, olen kärsinyt rajuista masennusjaksoista, uupumus on meinannut sitoa sängynpohjalle ja on tuntunut, että kehossa ja mielessä on käsijarru päällä; ajatus ei kulje ja kroppa ei jaksa. Kaksi vuotta söin synteettistä tyroksiinilääkettä. Se tuntui helpottavan monenlaisiin oireisiin, kuten hikoilemattomuuteen ja pahimpaan pään hitauteen. Välillä tuntuikin, että ehkäpä se tästä! Tyroksiinilääkityksen kanssa oli kuitenkin meno kuin vuoristoradassa; välillä jees, ja tuntui että vihdoin jotain järkeä oloon. Välillä sitten syöksyttiinkin syville vesille! Paino hilautui lääkityksen aikana edelleen ylös päin, noin kymmenen kiloa huolimatta aktiivisesta elämäntyylistä ja reilusti alle kulutuksen syömisestä. Vuosi sitten lopetin tyroksiinin, lähinnä sydänoireiden vuoksi. Tuntui, ettei minun ollut sitä fiksua syödä. Vähän kyllä mietiskelin, että jospa kyse onkin vain siitä, e

Jyskyttääkö päässä?

3% ihmisistä kärsii kroonisesta päänsärystä (päänsärkypäiviä kuukautta kohden enemmän kuin päänsäryttömiä päiviä) ja lähes jokainen aikuinen on jossain elämänvaiheessa kärsinyt joko päänsärkyjaksosta tai ajoittaisista päänsäryistä. Kun googlaa sanan "päänsärky", saa alle sekunnissa jo puolisen miljoonaa juttua luettavaksi. Kun selaa lääkäreiden kirjaamia lähetteitä fysioterapiaan, vilahtelee vähän väliä sanat "tension neck" , "päänsärky" , "jännitysniska" . Kun kuuntelee ihmisiä, päänsärky tuntuu olevan kuin vanha lapsuudenajan ystävä, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä mutta ei osaa sanoa suoraankaan, ettei enää kiinnosta viettää aikaa yhdessä; usein läsnä, seurassa tulee ikävä olo, ja silti et oikein tiedä mitä asialle tekisit. Paljon. Se on se, mitä päänsärylle on tehtävissä! Päänsärky on pahimmillaan pelottavaa, lamauttavaa ja invalidisoivaa. Minua pelottaa se, miten moni tuumaakaan, miten itsestäänselvästi "aika usein särk